Eduskunta käsittelee tänään lakialoitettani, jonka tavoitteena on puuttua nykyistä tehokkaammin markkinoiden haitalliseen keskittymiseen. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt lakiin minun tavoin ns. otto-oikeutta, koska viranomaisilla ei ole tällä hetkellä tarpeeksi tehokkaita keinoja puuttua haitalliseen keskittymiseen.
Julkisen talouden kannalta merkittävää on erityisesti yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden voimakas keskittyminen. Ja mikä huolestuttavinta, tutkimukset osoittavat, että isojen terveysyritysten yritysostot ovat Suomessa johtaneet hintojen nousuun. Hyvinvointialueen päättäjänä olen todella huolissani siitä, että ostopalveluita joudutaan hankkimaan terveysjäteiltä yhä kalliimmalla hinnalla.
Kolmen terveysjätin yhteenlaskettu markkinaosuus on satojen yrityskauppojen takia noussut noin 20—30 prosentista noin 70—80 prosenttiin. Sama on tapahtunut myös eläinlääkäripalveluissa, jotka ovat yrityskauppojen vuoksi keskittyneet voimakkaasti yhden pääomasijoittajaomisteisen toimijan haltuun. Voimakasta keskittymistä tapahtuu tällä hetkellä myös terapia- ja hoivapalveluissa.
Yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden hinnoissa vallitsee tällä hetkellä villi länsi, eikä tilanne näytä parantuvan. Päinvastoin hinnat nousevat koko ajan ja yksi pahimmista kärsijöistä ovat hyvinvointialueiden talous, potilaat ja veronmaksajat. Kärsijöitä ovat myös sosiaali- ja terveysalan pienet ja keskisuuret yritykset, jotka syödään pois jättiläisten hallitsemilta markkinoilta.
Kritisoin myös hallitusta terveysjättien tukemisesta, sillä tässäkin kohtaa nousee kysymys, miksi hallituksen pitää vain vahvistaa tätä kehitystä Kela-korvauksia nostamalla. Aivan niin kuin lehdissäkin on kirjoiteltu, tämä herättää kysymyksen oikeiston – erityisesti kokoomuksen – ja yksityisten terveysjättien läheisistä suhteista. Tämä on järjetöntä ja epäoikeudenmukaista talouspolitiikkaa, eikä meillä ole varaa tällaisen kaverikapitalismiin.
Lakialoitteessani lakiin ehdotetaan otto-oikeutta, jonka avulla puututaan nykyistä tehokkaammin markkinoiden haitalliseen keskittymiseen. Viranomaisen resurssit kohdistuvat otto-oikeusjärjestelmässä tehokkaammin järjestelyihin, joiden voidaan ennalta olettaa olevan kilpailun kannalta kaikkein haitallisimpia.
Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen asunnottomuuden lisääntymisestä.
Suomi on ollut menestystarina asunnottomuuden vähentämisessä, mutta nyt viime vuosikymmenien työ uhkaa valua vauhdilla hukkaan hallituksen politiikan vuoksi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että häädöt ovat lisääntyneet voimakkaasti tänä vuonna.
Huolestuttavaan kehitykseen vaikuttavat tällä hetkellä ennen kaikkea hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan.
Asunnottomien parissa työtä tekevät kertovat, että uutena asiakasryhmän asunnottomien palveluihin hallituksen sosiaaliturvaleikkausten vuoksi on tullut pienituloisia, työssäkäyviä ihmisiä.
Lisäksi hallituksen asuntopolitiikka herättää kysymyksiä, koska hallitus esimerkiksi leikkaa kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta ja puolittaa asumisneuvonnan resurssit. Myös sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä viedään rahoitusta, vaikka juuri niiden tekemä työ on aivan olennaisessa asemassa asunnottomuuden vähentämisessä ja ennaltaehkäisemisessä.
Hallituksen tavoite on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä, mutta politiikallaan se ajaa lisää ihmisiä asunnottomaksi. Taas ovat sanat ja teot pahasti ristiriidassa.
Kysyn kirjallisessa kysymyksessäni, miten hallitus on arvioinut päätöstensä yhteisvaikutukset asunnottomuuteen, ja miten hallitus aikoo vähentää asunnottomuutta.
Koko kirjallinen kysymys on tässä:
Kirjallinen kysymys
ASUNNOTTOMUUDEN LISÄÄNTYMISESTÄ
Eduskunnan puhemiehelle
Asunnottomuus on Suomessa vähentynyt viime vuosikymmeninä merkittävästi. Tähän on vaikuttanut asunto ensin -malliin perustuva strategia, jossa lähtökohtana on, että ensin järjestetään asuminen, ja vasta sen jälkeen aletaan ratkoa muita elämän ongelmia. Suotuisaan kehitykseen ovat vaikuttaneet myös kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonta ja laaja-alainen asunnottomuuteen vaikuttavien tahojen yhteistyö. Lisäksi asunnottomuutta ovat vähentäneet valtakunnalliset ohjelmat, jotka ovat tukeneet pitkäjänteistä työtä asunnottomien palvelujen sekä ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämisessä.
Voidaan siis sanoa, että asunnottomuuden vähentämisessä Suomi on ollut menestystarina, jota olisi oikeilla päätöksillä mahdollisuus jatkaa. Tämä kehitys on kuitenkin nyt vakavassa vaarassa, mikä näkyy jo häätöjen voimakkaana lisääntymisenä tänä vuonna. Häätöjen määrä nousi tammi-kesäkuussa keskimäärin viidenneksen viime vuoteen verrattuna. Esimerkiksi Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä häätöjen määrä kasvoi tätäkin enemmän. Asunnottomien parissa työtä tekevät kertovat, että uutena asiakasryhmän asunnottomien palveluihin on tullut pienituloisia, työssäkäyviä ihmisiä.
Orpon hallituksella on ohjelma, jonka tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä. Mutta hallituksen politiikka vetää täysin toiseen suuntaan.
Ensinnäkin huolestuttavaan asunnottomuutta lisäävään kehitykseen vaikuttavat hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan. Yleiseen asumistukeen on tehty jo satojen miljoonien leikkaukset, minkä lisäksi hallitus on syksyllä antamassa esityksen, jossa varallisuusharkinta palautetaan asumistukeen, ja tämän myötä moni menettää asumistuen kokonaan.
Etenkin yksinhuoltajaperheisiin kohdistuneet asumistuen leikkaukset ovat todella merkittäviä ja voivat yksistään viedä jopa yli 200 euroa kotitalouden kuukausituloista. Opiskelijat ollaan myös siirtämässä kokonaan yleisen asumistuen ulkopuolelle. Eläkkeensaajien asumistukeen on tehty indeksijäädytys, mikä heikentää köyhimpien eläkeläisten toimeentuloa.
Hallitus on tehnyt myös toimeentulotuessa huomioitaviin asumismenoihin heikennyksen, jonka myötä yhä useampi pakotetaan muuttamaan halvempaan asuntoon tuen leikkaamisen uhalla. Silloin kun halvempaa asuntoa ei löydy tai muuttaminen ei ole elämäntilanteen kannalta realistista, uhkaavat vuokrien maksuongelmat ja häädöt lisääntyä.
Sosiaaliturvaan liittyvien hallituksen leikkausten lisäksi asunnottomuuteen vaikuttaa hallituksen asuntopolitiikka. Hallitus iskee ara-asuntotuotantoon, eli leikkaa kohtuuhintaisesta asumisesta. Lisäksi hallitus lopettaa asumisoikeusasuntojen rakentamisen kokonaan. Myös erityisryhmien investointiavustuksia lasketaan, mikä tarkoittaa esimerkiksi päihdekuntoutujille, kehitysvammaisille, vanhuksille ja opiskelijoille suunnatun asuntotuotannon vähenemistä. Hallitus myös puolittaa asumisneuvonnan resurssit. Asumisneuvonnalla on ollut keskeinen asema ennaltaehkäisevässä työssä, kun ihmiset ovat saaneet sen kautta apua ennen ongelmien pahenemista ja häätöjä.
Hyvinvointialueiden rahoitukseen kohdistuvat satojen miljoonien eurojen leikkaukset, kuten sosiaalihuoltoon kaavailtu 100 miljoonan euron säästö, uhkaavat heikentää esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja pahentaa asunnottomuuteen kytkeytyviä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia.
Myös sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on merkittävä rooli asunnottomuuden vastaisessa ja ennaltaehkäisevässä työssä, mutta hallitus iskee rajusti myös niiden rahoitukseen. Järjestöjen työn avulla moni haavoittuvassa asemassa oleva ihminen pääsee avun ja tuen piiriin. Järjestöjen tekemä työ ja asiantuntemus myös vähentävät julkisten palveluiden kuormitusta. Järjestöjen tekemä työ asunnottomuuden torjumiseksi tulee vääjäämättä heikentymään avustusleikkausten myötä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus on arvioinut päätöstensä yhteisvaikutukset asunnottomuuteen?
Pidän hallituksen sairaalaverkoston uudistamista koskevia linjauksia täysin kestämättöminä. Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti tänään sairaaloiden ja päivystyksen kokonaisuuden ja erikoissairaanhoidon työnjaon uudistamisen jatkovalmistelusta.
Ministerit Orpo ja Purra toistelevat viikosta toiseen, kuinka sote-palveluista ei muka leikata, mutta nyt hallituksen esityksellä sairaalaverkostoa ja päivystyksiä karsitaan moottorisahalla ja suomalaisia ajetaan yhä rajummin kahden kerroksen väkeen.
Hallitus on linjannut leikkauksista mm. Kouvolan, Iisalmen, Jämsän, Raahen, Varkauden, Kemin, Oulaisten, Salon, Savonlinnan ja Valkeakosken sairaaloiden ja perusterveydenhuollon toimintoihin. Tänään julkaistut uudet linjaukset eivät tuo esitykseen olennaista muutosta, sillä myös Kouvolan sairaalan yöpäivystystä rajoitetaan merkittävästi.
Erikoissairaanhoidon keskittämisestä saavat säästöt ovat tutkimustiedon perusteella vähintäänkin kyseenalaisia. Monissa tapauksissa kustannukset vain kasvavat kun jäljelle jääviin sairaaloihin joudutaan tekemään valtavia investointeja, ja ambulanssiliikenne ja Kela-taksiralli lisääntyy. Ainoa mikä on varmaa, on potilasturvallisuuden heikkeneminen ja alueellisen eriarvoisuuden kasvu.
Esimerkiksi Iisalmen ja Varkauden perusterveydenhuollon yöpäivystyksien lakkauttaminen luo kestämättömän paineen jo ennestään ruuhkaisaan Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen.
Pääministeri Orpo lupasi viime vuonna, etteivät hallitusohjelman sote-kirjaukset ole palvelujen karsintaa vaan, että asioita yritetään tehdä paremmin. Näihin puheisiin nähden sairaaloiden alasjao on oikeistohallituksen suurimpia sote-petoksia.
Vaadin Orpon hallitusta perumaan sairauspäivärahan tasoon esitetyt leikkaukset. Hallitus on esittämässä sairauspäivärahaan 120 miljoonan euron leikkausta, joka veisi keskituloisen työntekijän päivärahasta jopa 300-400 euroa kuukaudessa
Esitystä perustellaan mm. työllisyysvaikutuksilla kun sairausajan toimeentulo romuttamalla ihmiset pakotetaan ennenaikaisesti töihin. Työkyvyttömien ”kannustaminen” sairauspäivärahaa leikkaamalla on oikeistohallituksen ideologisen järjettömyyden huippu.
Lausuntopalautteessa väitetyt työllisyysvaikutukset on laajasti kyseenalaistettu. Hallituksen esityksessä ei ole huomioitu ennenaikaisesta työhönpaluusta aiheutuvaa mahdollista sairausjaksojen uusiutumista tai muiden työntekijöiden sairausjaksojen lisääntymistä. Leikkaukset osuvat myös monin pienituloisiin palkansaajiin esimerkiksi sote- ja palvelualoilla, joissa myös sairauspoissaoloja on eniten.
Hallitus lupasi kohdistaa leikkaukset ”ylempiin tuloluokkiin”, mutta nyt päivärahaa leikataankin jo noin 2400 euroa kuukaudessa ansaitsevilta. Tämä on synkkää jatkumoa oikeistohallituksen työntekijöitä kurittavalle linjalle.
Ensi vuoden budjetti iskee erityisen rajusti pitkäaikaissairaisiin ja työkyvyttömiin. Sosiaaliturvaleikkauksien ohella myös lääkkeiden alkuomavastuuta ja sote-asiakasmaksuja korotetaan. Näyttää siltä, että terveydestä ollaan tekemässä perusoikeuden sijasta hyvätuloisten etuoikeus.
Olen päättänyt lähteä tavoittelemaan vasemmistoliiton puheenjohtajuutta. Olen mukana kisassa, koska haluan haastaa hallituksen tilannekuvaa ja vaatia parempaa politiikkaa.
Nykyisen oikeistohallituksen maailmankuva on kyyninen. Talous ja pikavoitot ovat ihmisten hyvinvointia tärkeämpiä. Korjausliikkeitä tehdään heikkoja kurittamalla ja rikkaita palkitsemalla. Hyvinvointivaltiota ei kuulemma ole enää mahdollista ylläpitää, vaan julkisen sektorin palvelut nähdään taakkana.
Kansainvälistä solidaarisuutta ei hallitukselta heru, vaan katse on käännetty tiukasti sisäänpäin. Ilmastonmuutokselta ja luontokadolta suljetaan silmät.
On poliittinen arvovalinta, pidämmekö yllä ja pyrimmekö entisestään parantamaan sitä järjestelmää, jonka avulla Suomesta on rakennettu niin monella mittarilla maailman paras maa, vai tuhoammeko aiempien sukupolvien tekemän kovan työn tulokset. Tätä menoa yhteiskuntamme ajautuu eriarvoisuuskriisiin.
Puolueen puheenjohtajana tarjoaisin vaihtoehtoja hallituksen kurjistamispolitiikalle ja kasvattaisin tulevaisuudenuskoa kaiken ikäisten ja kaikkialla Suomessa asuvien ihmisten keskuudessa.
Näen, että vasemmistoliiton viestille on kysyntää ja puolueen suunta on selvästi ylöspäin.
Asun Kuopiossa ja olen alun perin kotoisin Kuusankoskelta. Vaikuttamisen kipinän sain jo lapsena, mutta puoluepolitiikkaan lähdin mukaan vuoden 2017 kuntavaaleissa.
Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri ja eduskunnassa olen ensimmäistä kautta kansanedustajana Savo-Karjalan vaalipiiristä. Olen myös vasemmistoliiton eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja. Lisäksi olen toisen kauden Kuopion kaupunginvaltuutettu sekä Pohjois-Savon aluevaltuutettu.
Olen työskennellyt lähes koko aikuisikäni sosiaali- ja terveysalan järjestöissä.
Olen perehtynyt työn ja opintojen kautta erityisesti kaikkein heikommassa asemassa olevien ihmisten arkeen ja palveluihin sekä tehnyt laajalla skaalalla töitä asunnottomuutta, päihde- ja mielenterveysongelmia ja köyhyyttä kokeneiden ihmisten parissa. Nämä kokemukset ovat viitoittaneet tietäni vasemmistoliiton poliitikoksi.
Alan kerätä eduskunnassa nimiä lakialoitteeseen, jonka tavoitteena on suitsia markkinoiden haitallista keskittymistä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on nostanut esiin, että viranomaisilla ei ole tarpeeksi keinoja puuttua esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kiihtyvään keskittymiseen muutamille jättiyrityksille.
Kolmen terveysjätin yhteenlaskettu markkinaosuus on satojen yrityskauppojen takia noussut noin 20-30 prosentista noin 70-80 prosenttiin. Sama on tapahtunut myös eläinlääkäripalveluissa, jotka ovat yrityskauppojen vuoksi keskittyneet vahvasti yhden pääomasijoittajaomisteisen toimijan haltuun. Voimakasta keskittymistä tapahtuu tällä hetkellä myös terapia- ja hoivapalveluissa.
Yritysten haitallinen keskittyminen johtaa hintojen kallistumiseen, valikoiman kaventumiseen sekä tuotteiden ja palvelujen laadun heikkenemiseen. Tutkimukset osoittavat, että isojen terveysyritysten yritysostot ovat Suomessa johtaneet hintojen nousuun.
Hyvinvointialueen päättäjänä olen todella huolissani siitä, mitä markkinoiden voimakas keskittyminen tekee hyvinvointialueiden taloudelle. Ostopalveluita joudutaan hankkimaan terveysjäteiltä yhä kalliimmalla hinnalla. Kun puhutaan peruspalveluista päätavoite on selvä: kaikille riittävät ja laadukkaat palvelut. Mutta jos haitalliseen markkinoiden keskittymiseen ei nykyistä voimakkaammin puututa, verorahat valuvat kiihtyvään tahtiin pääomasijoittajien taskuun.
Ajan lakialoitteessaani kilpailuviranomaisille otto-oikeutta, jonka kautta voidaan tutkia kaikkia kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Näin saadaan nykyistä paremmin etukäteiskontrollin piiriin kaikki kansantalouden kannalta merkittävät yritysjärjestelyt. Tällä hetkellä viranomaiset voivat puuttua tietyn liikevaihtorajan ylittäviin kauppoihin, mutta tämä ei joka tilanteessa ole tarpeeksi tehokas tapa estää haitallista keskittymistä.
Suomessakin on nähtävillä ilmiö, jossa suuret, tyypillisesti pääomasijoittajaomisteiset, toimijat hankkivat yksitellen omistukseensa pieniä kilpailijoitaan. Tätä kutsutaan hiipiväksi keskittymiseksi tai sarjahankinnoiksi. Tähän puuttumiseksi tarvitaan parempia keinoja. Selvää on, että haitalliseen keskittymiseen puuttuminen on myös pienten yritysten etu.
Tässä lakialoite kokonaisuudessaan:
LAKIALOITE
laiksi kilpailulain 22 ja 23 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Aloitteessa esitetään kilpailulakiin (948/2011) lisättäväksi säännöksiä, joilla mahdollistetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston puuttuminen markkinoiden haitallista keskittymistä lisääviin yrityskauppoihin nykyistä kattavammin. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi nykyisin tutkia ainoastaan laissa määritellyt liikevaihtorajat ylittäviä yrityskauppoja. Rajojen alle jää kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Tästä syystä kilpailuviranomaiselle esitetään otto-oikeutta, jolla mahdollistetaan myös liikevaihtorajat alittavien kauppojen tutkiminen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi määrätä ilmoitettavaksi yrityskaupan, joka vois aiheuttaa haittaa kilpailulle määräävän markkina-aseman luomalla tai sitä vahvistamalla. Yrityskauppa voitaisiin ilmoittaa myös vapaaehtoisesti sen selvittämiseksi, katsooko kilpailuviranomainen toimenpiteitä tarpeellisiksi.
PERUSTELUT
Kuluttajien kannalta haitallista markkinoiden keskittymistä ehkäistään yrityskauppavalvonnalla. Yritysten haitallinen keskittyminen johtaa hintojen kallistumiseen, valikoiman kaventumiseen sekä tuotteiden ja palvelujen laadun heikkenemiseen. Yrityskauppa on ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, jos yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 100 miljoonaa euroa ja vähintään kahden yrityskaupan osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 10 miljoonaa euroa. Kilpailulle haitallisia yrityskauppoja voidaan ennalta kieltää tai niille voidaan asettaa ehtoja.
Marinin hallitus laski yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja, mutta ongelmana on, että niiden alle jää edelleen suuri määrä kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Tällä hetkellä moni toimiala keskittyykin voimakkaasti liikevaihtorajojen ulkopuolella. Liikevaihtorajoihin perustuva järjestelmä ei myöskään kerro aina tarpeeksi yrityksen taloudellisesta arvosta.
Suomessa suuri ongelma on paikallisten markkinoiden keskittyminen, koska paikallisesti toimivien yritysten liikevaihdot jäävät liikevaihtorajojen alle. Lisäksi paikalliset yritykset ovat useasti osa laajempaa markkinoiden keskittymistä. Suomessakin on nähtävillä ilmiö, jossa
suuret, tyypillisesti pääomasijoittajaomisteiset, toimijat hankkivat yksitellen omistukseensa pieniä kilpailijoitaan. Tätä kutsutaan hiipiväksi keskittymiseksi tai sarjahankinnoiksi. Tätä on Suomessa tapahtunut esimerkiksi terveyspalveluissa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan vuosina 2008–2020 tehtiin lähes 300 yrityskauppaa, joissa suuret toimijat hankkivat omistukseensa pieniä paikallisia lääkäri- ja hammaslääkäriklinikoita.
Kolmen terveysjätin yhteenlaskettu markkinaosuus on satojen yrityskauppojen takia noussut noin 20–30 prosentista noin 70-80 prosenttiin. Sama on tapahtunut myös eläinlääkäripalveluissa, joka on yrityskauppojen vuoksi keskittynyt voimakkaasti yhden pääomasijoittajaomisteisen toimijan haltuun. Voimakasta keskittymistä tapahtuu tällä hetkellä myös terapia- ja hoivapalveluissa.
Tutkimukset osoittavat, että isojen terveysyritysten yritysostot ovat Suomessa johtaneet hintojen nousuun. Nousu on ollut keskimäärin 10–20 prosenttia. Tämä on iso haaste paitsi yksittäisille kuluttajille myös hyvinvointialueiden taloudelle, jos ostopalveluita joudutaan hankkimaan isoilta yksityisiltä keskittyneillä markkinoilla koko ajan yhä kalliimmalla hinnalla.
Sekä kansainvälinen tutkimuskirjallisuus että Suomesta saadut havainnot osoittavat, että viranomaisilla ei ole tarpeeksi keinoja puuttua markkinoiden haitalliseen keskittymiseen. Tähän ratkaisuksi sopisi lakiin kirjattava otto-oikeus, jolla tarkoitetaan kilpailuviranomaisen oikeutta vaatia ilmoitettavaksi yrityskauppa, joka ei täytä pääsäännön mukaisia liikevaihtorajoja.
Otto-oikeuden kautta voidaan tutkia kaikkia kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Jos viranomaisella on oikeus vaatia yrityskauppa tutkittavaksi myös liikevaihtorajojen alla, kaikki kansantalouden kannalta merkittävät yritysjärjestelyt, jotka voivat johtaa markkinoiden haitalliseen keskittymiseen, kuuluvat yrityskauppavalvonnan etukäteiskontrollin piiriin. Viranomaisen resurssit kohdistuvat otto-oikeusjärjestelmässä myös tehokkaammin järjestelyihin, joiden voidaan ennalta olettaa olevan kilpailun kannalta kaikkein haitallisimpia.
Otto-oikeus on jo käytössä Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ja tulee käyttöön myös Tanskassa kesällä 2024. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ehdottanut otto-oikeuden käyttöönottoa Suomessa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
kilpailulain 22 ja 23 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään kilpailulain (948/2011) 22 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 662/2012, 635/2014 ja 1297/2022, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi sekä 23 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi muutettuna laeilla 662/2012 ja 971/2021, uusi 2 ja 3 momentti, jolloin nykyiset 2–5 momentti siirtyvät 4–7 momentiksi seuraavasti:
22 §
Soveltamisala
———————————-
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, säännöksiä yrityskauppavalvonnasta sovelletaan yrityskauppaan, joka voi aiheuttaa haittaa tehokkaalle kilpailulle Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä.
———————————-
23 §
Yrityskaupan ilmoittaminen
———————————-
Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi määrätä ilmoitettavaksi yrityskaupan, joka ei ylitä 22 §:n 1 momentissa tarkoitettuja liikevaihtorajoja, jos on perusteltua epäillä, että kauppa voisi aiheuttaa haittaa tehokkaalle kilpailulle Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä.
Yrityskauppa voidaan ilmoittaa vapaaehtoisesti Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sen selvittämiseksi, onko toimenpiteisiin ryhtyminen tarpeen.
Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen kaupan alan työturvallisuudesta. Esimerkiksi kotikaupungissani Kuopiossa on tapahtunut peräti 17 kaupparyöstöä viime vuoden alusta lähtien. Poliisin mukaan useimmat teot ovat kohdistuneet pieniin ruokakauppoihin, joissa on vähän henkilökuntaa ja harvoin vartijoita.
Uhkailu ja henkinen väkivalta ovat kaupan alalla lisääntyneet viime vuosien aikana. Uhka- tai väkivaltatilanne aiheuttaa aina sen kohteelle pelkoa ja ahdistusta, ja tällaiset tilanteet on pyrittävä välttämään kaikin tavoin.
Työturvallisuuslain mukaan työnantajalta edellytettävän vaaran arvioinnin tulee palvelutyötehtävissä sisältää myös työpaikkaan kohdistuvan väkivallan uhan arvioinnin. Arviointi on päivitettävä vähintään kerran vuodessa. Arvioinnissa on otettava huomioon mm. työskentely yksin etenkin ilta- ja yöaikoina, työpaikkaan kohdistuneet ja työpaikan lähiympäristössä sattuneet väkivaltatapaukset sekä rahan tai arvokkaan omaisuuden käsittely.
Vastuu työntekijän työturvallisuudesta on aina työnantajalla, mutta viime kädessä aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualue valvoo työturvallisuuslain noudattamista ja sitä, että vaaditut toimet toteutuvat työpaikoilla. Hallituksen valtionhallintoon kohdentamat leikkaukset kuitenkin uhkaavat heikentää työsuojeluvalvonnan resursseja, mikä vaikeuttaa myös työturvallisuuteen liittyvien puutteiden tunnistamista työpaikoilla.
Samaan aikaan tiedetään, että ryöstöt liittyvät usein päihdeongelmiin, joiden yleisyyttä ja vakavuutta hallituksen politiikka uhkaa myös kasvattaa. Alkoholin saatavuuden lisääminen, taloudellisen eriarvoisuuden nopea kasvu, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sekä kolmannen sektorin toimintaedellytyksien heikkeneminen on erittäin huono yhdistelmä. Se uhkaa johtaa niin päihde- ja mielenterveysongelmien kuin näistä seuraavien turvallisuusongelmien yleistymiseen.
Turvallisemman yhteiskunnan rakentamisessa on puututtava ennen kaikkea syihin. Tässä tilanteessa on kuitenkin varmistuttava myös siitä, että työpaikkojen työturvallisuuteen liittyvät käytännöt ja toimintatavat ovat kunnossa.
Alla kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan:
KIRJALLINEN KYSYMYS
Kaupan alan työturvallisuustilanteesta
Eduskunnan puhemiehelle
Kuopiossa on tapahtunut peräti 17 kaupparyöstöä viime vuoden alusta lähtien. Poliisin mukaan useimmat teot ovat kohdistuneet pieniin ruokakauppoihin, joissa on vähän henkilökuntaa ja harvoin vartijoita. Vuonna 2021 julkaistun opinnäytetyön mukaan myös uhkailu ja henkinen väkivalta ovat yleisesti kaupan alalla lisääntyneet viime vuosien aikana.
Uhka- tai väkivaltatilanne aiheuttavat aina sen kohteelle pelkoa ja ahdistusta. Vaikutukset voivat ulottua uhrin terveyteen, työviihtyvyyteen, työmotivaatioon, työsuoritukseen ja työssä jaksamiseen. Myös toisen työpaikan väkivaltatilanteet voivat aiheuttaa pelkoa ja kuormitusriskiä, jos tunnetaan esimerkiksi sijainnin läheisyyden tai tilanneyhtäläisyyden kautta samaistumista väkivaltaa kohdanneeseen työpaikkaan.
Työturvallisuuslain työnantajalta edellyttämän vaaran arvioinnin tulee palvelutyötehtävissä sisältää myös työpaikkaan kohdistuvan väkivallan uhan arvioinnin, joka päivitetään vähintään kerran vuodessa. Arvioinnissa on otettava huomioon mm. työskentely yksin etenkin ilta- ja yöaikoina, työpaikkaan kohdistuneet ja työpaikan lähiympäristössä sattuneet väkivaltatapaukset sekä rahan tai arvokkaan omaisuuden käsittelyn. Arvioidun vaaran perusteella työnantajan tulee järjestää työ ja työolosuhteet siten, että väkivallan uhkaa voidaan torjua tai vähentää.
Vastuu työntekijän työturvallisuudesta on aina työnantajalla, mutta viime kädessä aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualue valvoo työturvallisuuslain noudattamista ja sitä, että vaaditut toimet toteutuvat työpaikoilla. Hallituksen valtionhallintoon kohdentamat leikkaukset kuitenkin uhkaavat heikentää työsuojeluvalvonnan resursseja, mikä vaikeuttaa työturvallisuuteen liittyvien puutteiden tunnistamista työpaikoilla.
Samaan aikaan tiedetään, että ryöstöt liittyvät usein päihdeongelmiin, joiden yleisyyttä ja vakavuutta hallituksen politiikka uhkaa myös kasvattaa. Alkoholin saatavuuden lisääminen ja taloudellisen eriarvoisuuden nopea kasvu yhdistettynä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sekä kolmannen sektorin toimintaedellytyksien heikkenemiseen uhkaa johtaa niin päihde- ja mielenterveysongelmien kuin näistä seuraavien turvallisuusongelmien yleistymiseen. Turvallisemman yhteiskunnan rakentamisessa on puututtava juurisyihin. Tässä tilanteessa varmistuttava myös siitä, että työpaikkojen työturvallisuuteen liittyvät käytännöt ja toimintatavat ovat kunnossa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Tunnistaako hallitus kaupan alan heikentyneen työturvallisuustilanteen,
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta uhka- ja väkivaltatilanteet saataisiin minimoitua kaupan alalla
ja
tunnistaako hallitus työsuojeluvalvontaan käytössä olevien resurssien yhteyden työpaikkojen turvallisuudelle, työhyvinvoinnille ja väärinkäytöksiin puuttumiselle?
Vuosi sitten pidin ensimmäisen vappupuheeni kansanedustajana täällä Kuopion torilla. Tuolloin kannoin huolta siitä, että olemme saamassa yhden historian oikeistolaisimmista hallituksista.
Ja nyt vuoden jälkeen voin todeta, että huoli oli aiheellinen. Orpo-Purran hallitus ei vain vähän nakerra hyvinvointivaltiota, vaan on heti ensimmäisenä vuotenaan iskenyt sen kimppuun isolla lekalla seurauksista välittämättä.
Koska leikkausten vaikutuksia ei edes vaivauduta kunnolla miettimään, voidaan hyvin puhua ideologisesta leikkaamisesta, vaikka päätökset pyritäänkin esittelemään muka vastuullisena talouspolitiikkana.
Orpo-Purran hallitus perustelee jokaista päätöstään pakolla. Tämä on tietoinen strategia, jolla pyritään peittämään arvovalinnat, joita on jokaisen hallituksen tekemän päätöksen taustalla.
Hyvät kuulijat,
Hallitus on muun muassa tehnyt valinnan kasvattaa lapsiperheköyhyyttä. Arviolta noin 17 000 lasta tippuu hallituksen politiikan seurauksena köyhyysrajan alle. Muutama viikko sitten pidetyn hallituksen kehysriihen päätökset saattavat kasvattaa lukua entisestään.
Sosiaaliturva ja sen riittävyys ja toimivuus ovat merkittäviä tekijöitä lapsiperheköyhyyden vähentämisessä. Hallitus leikkaa esimerkiksi asumistukea, porrastaa työttömyysturvaa, poistaa työttömyysturvan suojaosan ja lapsikorotukset.
Kehysriihen päätöksistä lapsiin, nuoriin ja perheisiin vaikuttaa esimerkiksi sosiaalihuollon 100 miljoonan leikkaukset sekä leikkaukset sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustuksiin. Nämä ovat juuri niitä palveluita, joissa tuetaan ja autetaan perheitä arjessa ja elämän kriiseissä. Nämä ovat juuri niitä palveluita, joiden kautta lapset ja nuoret voivat saada elämäänsä turvallisia aikuisia, apua joutuessaan koulukiusaamisen uhriksi tai tukea ja neuvoja teini-iän myrskyihin.
Vanhemmuuden tukemisesta sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista hallituspuolueiden edustajat aina ministereitä myöten kyllä tykkäävät puhua, mutta teot ovat puheiden kanssa pahasti ristiriidassa. Mikään määrä terapiaa ei riitä, jos toisella kädellä kasvatetaan pahoinvoinnin syitä.
Hyvät kuulijat,
Vasemmistolaisena poliitikkona ajattelen, että meidän tulee tehdä sellaisia päätöksiä, jotka antavat kaikenlaisista taustoista tuleville nuorille näkymän siitä, että tulevaisuudella on jotain hyvää annettavaa. Tarvitsemme toivon politiikkaa.
Mutta mitä nuoret nyt näkevät? Valtiovarainministerin, joka iloisena heiluttaa saksia ja leikkuulautaa somessa leikkausten kohdistuessa kohtuuttomasti nimenomaan juuri nuoriin.
Opiskelijoiden toimeentuloa heikennetään rajusti. Kehysriihen päätöksellä opiskelijat palautetaan opintotuen asumislisän piiriin. Koska hallitus on on jo aiemmin leikannut opiskelijoiden asumisen tuesta, yhteenlaskettu vaikutus voi olla jopa yli kolme tuhatta euroa vuodessa.
Erityisen huolissani olen niistä nuorista, jotka eivät saa otetta opinnoista tai työstä. Monella on takana vaikeita kokemuksia varhaislapsuudesta saakka. Lisäksi nuorten sukupolvella on takanaan koronavuodet, jotka kasasivat ongelmia entisestään samoihin perheisiin.
Tämän vuoksi on täysin käsittämätöntä, että hallituksen leikkauslistalta löytyvät muun muassa nuorten ammatillinen kuntoutus, lastensuojelun jälkihuolto, etsivä nuorisotyö, nuorten työpajatoiminta ja kuntoutusraha.
Samaan aikaan lapset ja nuoret joutuvat kantamaan harteillaan raskasta taakkaa, kun me aikuiset uhkaamme sälyttää vastuun ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumisesta heille. Näin ei saa tapahtua, sillä kello tikittää. Halusimme sitä tai emme, sukupolvemme ratkaisee sen, millaiset edellytykset meistä seuraavilla on hyvään elämään.
Minun mielestäni ainoa oikea ratkaisu on tehdä kaikkemme sen eteen, että ilmaston lämpeneminen hidastuisi ja ympäristömme säilyisi elinkelpoisena ihmisille, eläimille ja kasveille. Hallitus valitettavasti kuitenkin toimii toisin.
Hyvät kuulijat,
Tällä hetkellä elämme sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen kannalta kriittistä vaihetta. Nyt on oleellisinta saada aikaan mahdollisimman hyvät toimintatavat hyvinvointialueille. Tähän Orpon hallitus ei kuitenkaan anna eväitä, kun se tekee massiiviset leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuvaavaa on, että samaan aikaan hallitus kyllä kaataa rahaa yksityisille terveyspalveluyrityksille.
Hyvinvointialueilla joudutaan valtiovarainministeriön tiukassa ohjauksessa täysin kohtuuttomiin tilanteisiin. Miten käy esimerkiksi lähipalveluille, ennaltaehkäiseville toimille, vanhusten hoivalle tai mielenterveyspalveluille?
Orpon hallituksen raju leikkuri iskee tilanteessa, jossa väestö ikääntyy ja terveyserot ovat suuret. Meillä Itä-Suomessa tilanne on erityisen vaikea. Pohjois-Savo on sairastavinta aluetta Suomessa. Emme ole onnistuneet tarttumaan terveysongelmiin riittävän ajoissa. Sote-uudistuksen tavoitteena onkin panostaa peruspalveluihin, jotta vaivat saadaan hoidettua aikaisessa vaiheessa. Sama pätee sosiaalipalveluihin; ennaltaehkäisy on halvempaa ja inhimillisempää, kuin viimesijainen hoiva!
Sote-uudistus ei voi myöskään onnistua, ellemme huolehdi sote-henkilöstön hyvinvoinnista, palkkauksesta ja muista työehdoista. Valitettavasti oikeistohallituksen politiikka ei anna hyviä välineitä tasa-arvoisemman työelämän kehittämiseen.
Sen tavoitteena on esimerkiksi niin kutsuttu vientivetoinen malli, jossa muiden alojen palkankorotukset sidotaan vientialojen korotuksiin. Tällä pyritään asettamaan naisvaltaisille aloille palkankorotuskatto, mikä on isku vasten esimerkiksi hoitajien kasvoja, isku vasten sukupuolten tasa-arvoa.
Hyvät kuulijat,
Kun miettii Orpo-Purran hallituksen ensimmäistä vuotta, voi myös ihmetellä, mitä on käynyt niin kutsutuille sivistysporvareille.
Eduskunnan hallintovaliokunnan jäsenenä työpöydälläni on nyt iso määrä hallituksen esityksiä maahanmuuttopolitiikasta. Ne osoittavat yksiselitteisesti, että kokoomus ja RKP tekevät nyt perussuomalaista politiikkaa puhtaimmillaan.
Hallituksen maahanmuuttovastainen politiikka tulee lisäämään paperittomuutta, inhimillistä kärsimystä sekä kustannuksia yhteiskunnalle ja tuleville sukupolville.
Vasemmistolaisessa liikkeessä ihmisoikeudet ovat aina olleet politikan ytimessä.
Suomen tulee ihmisten elämän hankaloittamisen sijaan edistää maahan muuttaneiden kotoutumista, kouluttautumista, työllistymistä ja kiinnittymistä yhteiskuntaan.
Hätää kärsiviä pitää auttaa. Emme saa kääntää selkäämme sotien ja hädän jaloista pakeneville. Emme saa kääntää selkäämme Gazan lapsien silmittömälle kärsimykselle. Emme saa kääntää selkäämme Ukrainalle. Me lupaamme vasemmistoliitossa tehdä kaikkemme, jotta Suomi toimii, eikä unohda.
Hyvät kuulijat,
Synkässä ajassa ja keskellä hallituksen pakon politiikkaa on hyvä muistuttaa siitä, että aina on olemassa vaihtoehtoja. Taloutta voi vahvistaa myös oikeudenmukaisesti. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa valtion tulopohjaa vahvistetaan hyvinvointivaltion romuttamisen sijasta.
Keinoina olemme esittäneet muun muassa listaamattomien yritysten omistajien kohtuuttoman osinkoverotuen leikkaamista, yritysten korko- ja veroparatiisijärjestelyiden rajoittamista sekä suurten omaisuuksien ja pääomatulojen verotuksen kiristämistä.
Meidän ei ole mikään pakko kasvattaa eriarvoisuutta, eikä se ole kenenkään – ei edes rikkaiden – etu. Kaikki voivat paremmin maassa, jossa tuloerot ovat pienet, ylisukupolvinen huono-osaisuus saadaan katkaistua eikä luontoa uhrata voitontavoittelun alttarille. Kysymys on mitä suurimmassa määrin myös meidän kaikkien turvallisuudesta kodeissa, kaduilla, kouluissa ja työpaikoilla.
Meidän on siis mahdollista olla alistumatta Orpon ja Purran pakkoihin.
Arvoisat kuulijat,
Vappu on työväen juhla ja työväenliike on aina perustunut joukkovoimaan. Sitä vasemmistolainen liike on edelleen: meillä on mahdollisuus muuttaa tämän maan suunta, mutta vain yhdessä.
Tänään voimme itse kukin osoittaa joukkovoimaa esimerkiksi osallistumalla kello 13 teatterilta liikkeelle lähtevään vappumarssiin. Toivon, että näemme siellä.
Pidin maaliskuun lopussa eduskunnassa vasemmistoliiton ryhmäpuheen aluepolitiikasta välikysymyskeskustelussa. Koko puheeni on luettavissa alla.
Suomi jakautuu hyvinvoinnissa itä-länsi-akselilla.
Itä-Suomi voi pahoin monella eri mittarilla ja myös ylisukupolvinen huono-osaisuus näkyy vahvasti. Niin lasten kuin aikuistenkin mielenterveysongelmat ovat Itä-Suomessa yleisempiä kuin muualla Suomessa. Pisa-tuloksissa erityisesti Itä-Suomen syrjäseutujen pojat nousevat yhtenä huolenaiheena esiin.
Itä- ja Pohjois-Suomea ei tule jättää oman onnensa nojaan tai eristää heikkojen liikenneyhteyksien päähän muusta Suomesta.
Hallitus on kuitenkin valinnut toisenlaisen tien ja päättänyt kääntää selkänsä Itä- ja Pohjois-Suomelle saksia ja leikkuulautoja heilutellen.
Itä- ja pohjoissuomalaisuuden ei tarvitse olla mikään kurjuuskertomus rikkinäisistä ladonovista ja kuoppaisista teistä, vaan nämä alueet ovat täynnä esimerkiksi omaperäistä kulttuuria, elinvoimaisia yrityksiä sekä aktiivisia ihmisiä, joilla on tälle maalle paljon annettavaa.
Aikanaan menestyksekäs Pohjois-Karjala-projekti paransi sydänterveyttä ensin Pohjois-Karjalassa ja myöhemmin koko maassa.
Nyt Itä- ja Pohjois-Suomeen tarvittaisiin samanlaista uutta alueellista projektia, jossa keskityttäisiin erityisesti mielenterveysongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen.
Puhe kokonaisuudessaan:
Arvoisa puhemies,
Tavoitteenamme vasemmistossa on:
Pohjoisesta etelään, idästä länteen elinvoimainen, arvostettu ja luottamuksella johdettu maa.
Jossa jokainen ihminen tuntee olevansa arvokas osa yhteisöä.
Maa, joka on kokonaisuutena kehitettäessä huoltovarmuudessaan vahva ja henkisessäkin kriisinkestävyydessään kykenevä selviytymään kaikista ajoista, yhdessä.
Mutta katsotaanpa Orpon ja Purran politiikkaa:
niitä valintoja, joita istuva hallitus tekee yhteisten arvojen, yhteisen sopimisen kulttuurin, alueiden yhtenäisyyden ja huoltovarmuuden turvaamisen osalta. Voimme todeta, ettei hyvältä näytä.
Hyvinvointialueet on jätetty selviytymään oman onnensa nojaan ja leikkuri niittää lähipalveluita kovaa tahtia. Sairastaminen muuttuu kalliimmaksi. Sosiaaliturvaleikkaukset iskevät pahasti esimerkiksi heihin, jotka eivät syrjäisellä seudulla saa asuntoaan kaupaksi ja menettävät nyt asumistukensa. Nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä palveluista leikataan ja lapsiperheköyhyyttä lisätään.
Arvoisa puhemies,
Itä-Suomi voi pahoin monella eri mittarilla ja myös ylisukupolvinen huono-osaisuus näkyy vahvasti. Suomi jakautuu hyvinvoinnissa itä-länsi-akselilla. Jo elinajanodotteessa on eroja sen mukaan, syntyykö vauva Joensuussa vai Vaasassa.
Niin lasten kuin aikuistenkin mielenterveysongelmat ovat Itä-Suomessa yleisempiä kuin muualla Suomessa. Pisa-tuloksissa erityisesti Itä-Suomen syrjäseutujen pojat nousevat yhtenä huolenaiheena esiin.
Tutkimukset osoittavat, että maaseutu voi kyllä tarjota pojille mahdollisuuden elää hyvää ja mielekästä elämää, kunhan esimerkiksi koulutuspaikat löytyvät läheltä ja kunhan oppimisen tuki on kunnossa.
Arvoisa puhemies!
Itäsuomalaisuuden ei tarvitse olla mikään kurjuuskertomus rikkinäisistä ladonovista ja kuoppaisista teistä. Itäinen Suomi on täynnä esimerkiksi omaperäistä kulttuuria, elinvoimaisia yrityksiä sekä aktiivisia ihmisiä, joilla on tälle maalle paljon annettavaa. Näitä alueita ei tule jättää oman onnensa nojaan tai eristää heikkojen liikenneyhteyksien päähän muusta Suomesta.
Aikanaan menestyksekäs Pohjois-Karjala-projekti paransi sydänterveyttä ensin Pohjois-Karjalassa ja myöhemmin koko maassa.
Nyt Itä- ja Pohjois-Suomeen tarvittaisiin samanlaista uutta alueellista projektia, jossa keskityttäisiin erityisesti mielenterveysongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen.
Hallitus on kuitenkin valinnut toisenlaisen tien ja päättänyt kääntää selkänsä Itä- ja Pohjois-Suomelle saksia ja leikkuulautoja heilutellen.
Arvoisa Puhemies!
Alueiden kehityksen kääntäminen edellyttää alueellisten toimijoiden ja valtionhallinnon vahvaa yhteistyötä. Julkista rahaa tarvitaan esimerkiksi peruspalveluihin, liikenneväyliin, energiaverkkoihin, teollisuuden kestävään rakennemuutokseen ja koulutukseen kohdistuviin investointeihin. Tuotekehityksen ja jatkojalostuksen edistämisen on oltava paketissa mukana, ettei maakunnista tule vain raaka-aineaittoja rahan ja työpaikkojen mennessä toisaalle.
On myös huolehdittava siitä, että ihmisten tulot riittävät elämiseen. Viime vuosina esimerkiksi ruoka ja energia kallistuivat rajusti ja ostovoima heikentyi, mikä vaikeutti useiden kotitalouksien toimeentuloa. Itä- ja Pohjois-Suomessakin moni pienituloinen omakotiasuja on vieläkin kohtuuttoman kalliin sähkösopimuksen vankina, eikä hallitus ole edelleenkään ole tehnyt mitään heidän asemansa helpottamiseen. Heidän tukiaan se on kyllä leikannut.
Arvoisa puhemies,
Teen seuraavan epäluottamusehdotuksen:
Se, ettei anneta ongelmien kasaantua ja eriarvoisuuden kasvaa myöskään alueellisesti, maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.
Hallitus kuitenkin toimii päinvastoin.
Koska hallitus on hylännyt Itä- ja Pohjois-Suomen ja pahentaa myös alueellista eriarvoisuutta politiikallaan, ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.
Kela on yllättäen ilmoittanut, että se rajaa ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauksen järjestämänsä vammaisten tulkkauspalvelun ulkopuolelle. Linjaus on jo aiheuttanut kohtuuttomia tilanteita palveluiden käyttäjille. Kysyn, miten hallitus aikoo varmistaa, että vammaisten oikeus yksilöllisten tarpeiden mukaiseen tulkkaukseen turvataan.
Kelan linjaus sotii pahasti oikeustajuani vastaan. Viranomaisen tulisi kaikin keinoin edistää vammaisten henkilöiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä noudattaa hyvää hallintotapaa. Nyt tässä mennään pahasti metsään.
Asiakas- ja vammaisjärjestöt kertovat saaneensa useita yhteydenottoja, joissa ihmetellään, miksi Kela kieltäytyy järjestämästä aiemmin normaalisti toiminutta tulkkausta. Kela on järjestöjen mukaan kieltäytynyt uuden linjauksen mukaisesti järjestämästä tulkkausta asiakkaan tarpeisiin jo ennen tiedottamista käytäntöjen muuttumisesta.
Ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauksen rajaaminen palvelun ulkopuolelle on vastoin tulkkauspalvelulain henkeä ja lainsäätäjän tarkoitusta. Sille ei löydy perustetta laista, lain esitöistä tai oikeuskäytännöstä.
Viranomaista sitovat tulkkauspalvelulain lisäksi perustuslain säännökset yhdenvertaisuudesta, riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista ja vammaisten kielellisistä oikeuksista. Viranomaisella on velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Vammaisten yhdenvertaista pääsyä tiedonsaantiin koskevat myös YK:n vammaissopimuksen velvoitteet sekä yhdenvertaisuuslain velvoitteet yksilön tarpeisiin vastaavien kohtuullisten mukautusten tekemisestä, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää palveluita. Kelaa sitovat myös hallintolakiin kirjatut hyvän hallinnon periaatteet.
Tulkkauspalveluita käyttävät kuurot, kuurosokeat, huonokuuloiset ja puhevammaiset. Erityisesti kuurosokeiden ja puhevammaisten tiedonsaanti on riippuvaista siitä, että he saavat tulkkausta. Esimerkiksi podcastit ja opetusvideot ovat tärkeä osa nykypäiväistä tiedonsaantia ja opiskelua.
Kuuro lapsi on voinut käyttää tulkkauspalvelua katsoakseen suomenkielisiä lastenohjelmia. Tulkkia on voinut käyttää myös elokuvateatterissa, opiskeluun verkkokursseilla tai työnantajan järjestämien webinaaritallenteiden tai video-ohjeiden käyttöön. Kaikki tämä ollaan nyt kieltämässä.
Kelan absurdi linjaus vaarantaa myös käynnissä olevan kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessin uskottavuuden. Byrokraattinen tulkinta ei huomioi viranomaisen velvollisuutta edistää perus- ja ihmisoikeuksia. Perus- ja ihmisoikeusmyönteisen ja ajassa elävän laintulkinnan valossa on selvää, että ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauksen pitäisi kuulua lain soveltamisalaan.
